Asumista meren äärellä

Aamun ensimmäiset auringonsäteet herättävät minut hiljalleen. Ne kurkkivat juuri lehteen puhjenneiden koivunoksien välistä. Makuuhuoneen ikkunasta välkehtii meri. Merinäkymä suoraan sängystä on ollut haaveenani aina, ja viimein tässä kodissa haaveeni on toteutunut. Lokitkin ovat heränneet aamuun. Jokohan niillä on poikasia, mietin itsekseni peiton alla.

Nousen ylös sängystä ja lasken jalkani lämpimälle lattialle. Ikkunasta näen purjeveneen lipuvan kauempana merellä. Avaan oven parvekkeelle ja astun lämpimän merituulen halattavaksi. Toinen haaveeni, parveke makuuhuoneessa, on sekin nyt totta.

Kuljetan kättäni rosoista seinää pitkin. Aurinko on lämmittänyt tumman tiiliseinän ihanan lämpimäksi. Nojaan seinään, suljen silmäni ja hengitän syvään. Tulkoon meren tuiverrus tai myrsky, me talon kanssa seisomme vankasti omilla jaloillamme. Olen onnellinen ja kiitollinen.

Tämä on minun kotini.